Maanantai 23.4.2018 Nimipäivät: Yrjö, Jyrki, Jyri, Yrjänä, Jori, Georg, Göran, Örjan, Jöran, Jörgen ja Jörn
VIIKON KYSYMYS
UUTISET
BLOGIT

Kiuruvesi-lehden blogistit jakavat elämänsä kohokohdat sekä ei niin mahtavat kokemuksensa.
FACEBOOK
INSTAGRAM
@kiuruvesilehti

Paraskin viini tuntuu mauttomalta

Pertti "Tuuhis" Lappalainen Pertti "Tuuhis" Lappalainen

04.12.2013

Heti alkuun tunnustan, jälleen, ettei otsikko ole itse keksimäni. Toivoisin niin, mutta se on harmikseni ranskalaisen lakimiehen Anthelme Brillat-Savarin (1755–1826) kirjasta joka käsittelee maun fysiologiaa.
Tämänkertainen tarina sai alkunsa elo-syyskuussa jolloin istuimme miesporukalla illallisella täällä Porvoossa. Jo ennen illallista, ystäväni Kimmo avasi niin sanotusti peliä, kysäisemällä varovasti, että Pertti, mitäs menopaikkoja täällä Porvoossa on? Kerroin etten juurikaan ole käynyt kuin yhdessä karaokebaarissa, ja tarina siltä osin jäi, mutta vain hetkeksi.
Illallisen aikana istuimme vierekkäin, ja hän uudemman kerran otti esille menopaikat, ja mainitsi että hänellä onkin erityinen viikonloppu siinä mielessä että koko muu perhe on menossa kuka missäkin. Jos olisin kuullut kaiken tämän savolaisen suusta, niin olisin hoksannut sen varsin nopeasti, mistä on kyse, mutta kun Kimmo on lähtöisin Keski-Suomesta, niin en ihan heti hoksannut…
Illallisen edetessä keskustelimme lisää aiheesta ja yleisestikin mitä ”vapaina” viikonloppuina voi tehdä, ja lähes yksissä tuumin totesimme, että mikäli haluaa keskustella vakavista tai vähemmän vakavista asioista, itse asiasta tai asian vierestä, baarit eivät ole silloin oikea paikka. Olimme keskustelleen hänen kanssa smoukkaamisesta jo moneen otteeseen aiemmin ja siinähän asia sitten minulle valkesi, että ei läheskään niin suoraan kysyttynä, kysehän oli siitä että eikös me voitaisi smoukata, niin kuin juurikin tämän viikonlopun aikana, ja tarkemmin sanottuna seuraavana päivänä. Jokseenkin minähän ole varsin vaikeasti houkuteltavissa tekemään ruokaa, mutta suostuin kuitenkin, ja sovimme, että otamme yhteyden lauantaina aamupäivästä ja päätämme tarkemmat askelmerkit.
Lähdin lauantaina ajoissa piipahtamaan työtehtävissä ja ajellessani kohti Espoota, kilautin Lihatukku Wotkinin ja kysäisin, että löytyikös ohikulkijalle 5kg palasta härän rintaa? Vastaus oli mieluinen, kyllä löytyy, millä nimellä laitetaan, tervetuloa. Tiedän jo entuudestaan, että minulle ruokatarvikkeisiin tai –raaka-aineisiin liittyvät paikat saattavat aiheuttaa shoppailumoodin, joten hieman jo etukäteen pelkäsin mennä käymään Sörnäisissä Tukkutorilla Wotkinilla. Muuten minua ei saa shoppailemaan, ei sitten millään, aivan älyvapaata puuhaa, paitsi jos kyse on ruokaan, tai ruuanlaittoon liittyvistä asioista…
Päästessäni Wotkinille, työtehtävien hoitamisen jälkeen, olin taas hetken taivaassa, anteeksi, lihatiskien äärellä. Voi valtava sitä tarjontaa, ja mikä parasta, kaikki on tuoretta ja palvelu on loistavaa ja henkilökohtaista. Häränrinnan lisäksi, mukaani sieltä tarttui muutamaa eri sorttia lihamakkaroita; Warsovan valkosipulimakkaraa, Lammasgrilleria ja Bierwurstia. Taisipa sitten tiensä kassiin löytää muun muassa seuraavaa aamua varten aamiaispekoniakin, mutta makkarat ostin puhtaasti ruuantekoruuaksi.
Kun sain raahattua lastin autoon, laitoin Kimmolle viestiä, että olen takaisin Porvoossa noin klo 18.00 ja ”keittiöpöytien dr philit” voivat aloittaa maailman parantamisen, tervetuloa. En tainnut ehtiä laittaa edes puhelinta takaisin taskuun, kun vastausviesti saapui, olen paikalla silloin. Tietysti olisimme voineet aloittaa illanvieton aiemminkin, siitäkin syystä että, smoukkaaminen ottaa tunnetusti aikaa, mutta minulla oli vielä iltapäivällä mieluisia velvollisuuksia Askolan suunnalla, ja niiden valottaminen tässä blogissa ei ole soveliasta, eivätkä liity ruokaan, nautintoihin kylläkin…
Tasan kello kuusi, taksi kaartoi pihaan ja toivotin vieraani tervetulleeksi. Mukanaan hänellä oli tuliaisena Châteauneuf-du-Pape Château de la Gardine 2000, loistava ranskalainen punaviini. Ja kun yleensä aina, olen jollakin tavoin edes sivunnut tekstissä otsikkoa, niin täytyyhän se tehdä tälläkin kertaa. Kun olin ehtinyt ennen Kimmon saapumista, tuntea kylmän karhun puraisun, kaksi tai jopa kolmekin kertaa, niin suosiolla tuon viinipullon avaaminen jätettiin toiseen kertaan.
Otsikko on nimittäin täysin totta. Hyvin yleisesti ottaen, kun ilta on edennyt pidemmälle, talon isäntä tai emäntä aamuyön tunteina, ja ylpeänä rinta kaarella sanoo, että nyt me juomme tuon pitkään säilytetyn samppanjan. Äly hoi, älä jätä. Siinä vaiheessa, kun on ehditty syödä mausteiset ruuat, juoda oluet, snapsit ja ruokaviinit sekä edullisemmat kuohuviinit, on aivan satavarmaa, ettei kielessä ole mitään tuntoa ja koko homma on helmiä sioille. Käänteisesti, tuotahan sovelletaan esimerkiksi hää- tai sukujuhlissa. Tehdään ensimmäinen booli riittävän vahvaksi, niin loppuillan voikin sitten juottaa juhlaväelle pelkkää pommacia, eikä kukaan huomaan yhtään mitään. Näin meitä sumutetaan.
No mutta, jos taas sitten itse asiaan. Aloitimme Kimmon kanssa tekemällä aiemminkin mainitun savolais-teksasilais-porvoolaisen dry rub-kuivamausteseoksen, johon tulee paprikaa, valkosipulijauhetta, oreganoa, sinappijauhetta, ruokosokeria, savusuolaa, chilijauhetta, rouhittua mustapippuria, kanelia, limen kuorta sekä inkivääriä. Puolet häränrinnasta maustettiin edellä mainitulla ja puolet vahvasti pippuroituna ja savusuolattuna. Näin saimme tuon suuressa maailmassa sanotun häränrinnan eli brisketin smoukkauskuntoon. Jälkimmäisellä tavalla maustettua vastaavasti kutsutaan valmiina pastramiksi. Leppähalot tulipesään ja 5-6 tunnin smoukkaus. Illallisemme arvioitu alkamisaika oli näin ollen puolen yön aikaan.
Siinä välissä ehdimme, aina puiden lisäämisen välissä, parantaa maailman monelta kantilta, saunoa sekä grillata ruuantekoruuaksi ostamani lihamakkarat. Omaa Chef Curly´s sinappiani yhtään vähättelemättä, sen kera nautitut makkarat maustuivat taivaallisilta.
Jätän tässä välissä, hyvien tapojen mukaisesti kertomatta, keskusteluistamme saunanlauteilla ja keittiönpöydän ääressä, ja siirryn suoraan hetkeen jolloin nostimme smoukatun tuotteen leikkuulaudalle ja otimme uunista ciabattat.
Brisket, olipa se sitten maustettu miten tahansa, leikataan hyvin ohuiksi siivuiksi ja laitetaan kunkin omien mielihalujen mukaan ciabattan väliin erilaisten salaattien kera. Tähän kohtaa meille valikoitui aurinkosalaatti, joka toi raikkaalla porkkanalla ja appelsiinillä ryyditettynä tervetullutta raikkautta. Tämän herkun seuralaisena oli aiemminkin mainittu, ja hyväksi havaittu chileläinen miss cabernet-sauvingon. Voisi luulla, että yhden ”sämpylän” syömisessä ei mene kuin hetkinen, mutta ainakin tällä kertaa, söimme pitkään, hartaasti ja nautiskellen. Jälleen tuli todistettua, että possun niskan ohella, tämä liian vähän arvostusta saanut ruhonosa, muuttuu jalompaan muotoon, jos vain viitsii käyttää aikaa.
Aamuyön tunteina, Kimmo sai matkaansa hieman toisenlaisen dogibagin, ainakin jos vertaa baari-illan jälkeen normaalisti kylän grilliltä mukaan saamaansa makkaraperunat-settiin. Taisipa kello käydä hyvinkin aamupuolta kun päättelimme iltaa, mutta aika ei kyllä käynyt pitkäksi, siitä piti huolta antoisat keskustelut ja lopulta hyvä ja onnistunut illallinen.
Suosittelisin kyllä teille, seuraavan kerran kun olette kaupassa, kysymään kauppiaalta tai lihatiskin vastaavalta häränrintaa, ja sen myötä alatte suunnittelemaan mukavaa illan viettoa. Tuo edullinen, noin 10 euroa kilo maksava raaka-aine tulee kruunaamaan iltanne, aivan varmasti. Ja mikäli sitä jää yli, minulla on ainakin yhden tarinan verran juttua, miten ”ylijäämästä” saadaan tehtyä myös aivan loistava ruokalaji. Ehkä jo ensi kerralla…

Kirjoittaja on 46-vuotias porvoolaistunut, Kiuruvedeltä lähtöisin oleva mainosalalla toimivan yrityksen paikallisjohtaja, jolla on omasta mielestään varsin mutkaton suhtautuminen ruuanlaittoon. Hän käy satunnaisesti keikkailemassa tv-kokkien Sami Garamin ja Janne Pekkalan kanssa, onneksi ei kuitenkaan kokkina…
 

 






Takaisin

Ei kommentteja.

Jätä kommentti

Nimi
Email
Kommentti
Varmistus:
päivitä kuva klikkamalla