Torstai 16.7.2020 Nimipäivät: Reino ja Reinhold
VIIKON KYSYMYS
UUTISET
BLOGIT

Kiuruvesi-lehden blogistit jakavat elämänsä kohokohdat sekä ei niin mahtavat kokemuksensa.
VIERASKYNÄ
FACEBOOK
INSTAGRAM
@kiuruvesilehti

Pieni talo

Raimo Tuoriniemi Raimo Tuoriniemi

03.06.2020

Pieni talo

NOUSIMME kymmenen metriä pitkään ja metrin kapeaan kevyeen jokiveneeseen, jossa perässä isäntä hoiti perämoottoria ja edessä nainen huitoi melan kanssa ja piti sen kanssa huolta suunnasta sekä auttoi rannasta lähdöstä ja rantautumisessa. Meitä oli veneessä neljä matkustajaa ja käsimatkatavarat. Veneessä ei kotijärvelläkään saa paljon heilua, mutta nyt oli tiukempi paikka. Kun pääsimme keskijoelle, käynti oli kuitenkin vakaata ja moottori putkuttaa tasaisesti. Meitä oli peräkkäin viisi venettä ja jokimatkaa oli edessä lähes kaksi tuntia. Suuntana oli keskellä sademetsää rakennettu ns. Pitkä talo.
   
OLIMME tulleet lentäen Kuala Lumpuriin muutama päivä aiemmin, käyneet läpi Petronaksen paritornin (korkean paikan kammoisena alhaalta ihaillen ja kaupungin keskustan) lentäneet lätäkön yli Borneon saarelle Kuchingiin. Borneo jakaantui kahteen osaan, Malesian ja Indonesian puoleiseen ja onpa pohjoisosassa pieni Burundikin. Olimme käyneet eilen jo päiväreissulla katsomassa orankeja, joita istuskeli ja leijaili korkealla puissa. Joki oli parhaillaan kolmekymmentä metriä leveä, mutta enimmäkseen alle kaksikymmentä ja puun runkoja kasvoi yllämme. Ympärillä viidakko oli niin tiheä, että siitä ei näkynyt läpi. Minulle entisenä futaajana oli tullut vaivoja (vettä polvissa, selkä mäsänä ja tukka laineilla), joten yhdessä paikassa istuminen kauan oli vaikeaa. Vaikein paikka oli ollut Keski-Kambodzan rautatiellä. Rautatie oli ollut outo; se oli kapeat rautapalkit, sen päällä neljän neliön puulava ja pieni moottori ja matka kolinan ja tärinän kanssa eräästä kylästä entiselle kaivokselle (puoli tuntia), jonne työläiset olivat menneet aikoinaan tällä erikoisella kulkuvälineellä. Rautatien mitta oli vain tämä puolen tunnin väli.

MATKA oli eksoottinen tällä joellakin ja kun tarpeeksi kiristelee hampaitaan, oltiin viimein perilläkin pitkällä talolla. Pitkä talo oli kuusikymmentä metriä pitkä ja kaksikymmentä leveä. Sen idea oli se, että koko kylä asui tässä pitkässä puutalossa, jossa ihmiset olivat suojassa rankkasateilta.  Rantauduimme ja nousimme jokirinnettä polkua pitkin talolle. Kun sisällä alkoi silmät tottua hämärään, huomasimme, että vasemmalla oli perheiden asunnot ja ovet niihin ja välissä lautapohjainen ”katu” viisi tuumaa alemmalla ja oikealla viisi metriä tyhjää tilaa. Se oli varmaankin tarkoitettu varastotilaksi, mutta illalla meille laitettiin sinne isoja hyttysverkkosuojia, joihin sisään oli laitettu patjat meille nukkumatiloiksi. Pian tulomme jälkeen meille laitettiin keskikäytävälle seisova pöytä. Levon jälkeen meille esiteltiin pitkä talo ulkopuolelta ja eräs asunto sisäpuolelta. Mietin, että tällaisessa kylässä pitemmän päälle on kaikki sukulaisia keskenään.Avuksi ongelmiin tulee muutaman kilometrin päässä oleva toinen pitkä talo, josta aviosiippa voidaan hakea ja siten estetään sisäsiittoisuus. Voisin kuvitella, että joskus sata vuotta sitten naapureita on voitu keittää kattilassakin ja syöty poskeen. Kun olemme sademetsässä, sadetta ei tarvinnut odottaa kauan, vaan se tuli alkuillasta. Toinen varma tuttavuus ovat varastelevat apinat. Borneon erikoisuus ovat nenäapinat, joita ei luonnonvaraisena juuri muualla tavata.
   
KUN pitkään taloon on keksitty turismi, on sinne keksitty matkamuistot. Käytävällä asuntojen puolella oli jokaisen perheen omat matkamuistot, yleisimpänä puusta tehdyt kasvonaamiot, jotka mustana väriltään olivat hieman uhkaavan näköisiä. Hieman lempeämpi oli pienoismalli pitkästä jokiveneestä, joka on nyt kotona koristeena.

RAIMO TUORINIEMI
Kirjoittaja on kiuruvetinen yrittäjä
ja jalkapalloaktiivi

 


Takaisin

Ei kommentteja.

Jätä kommentti

Nimi
Email
Kommentti
Varmistus:
päivitä kuva klikkamalla