Keskiviikko 5.8.2020 Nimipäivät: Salme, Sanelma ja Gurli
VIIKON KYSYMYS
UUTISET
BLOGIT

Kiuruvesi-lehden blogistit jakavat elämänsä kohokohdat sekä ei niin mahtavat kokemuksensa.
VIERASKYNÄ
FACEBOOK
INSTAGRAM
@kiuruvesilehti

Oma aika

Petri Tikkanen Petri Tikkanen

21.07.2020

Oma aika
 
Tuijotan työpaikan ikkunan takana piiskaavaa huhtikuista räntäsadetta. Pekka Pouta ennusti eilisillan uutisissa myräkän olevan talven viimeinen. Sitten alkaisi kevät.
Kellon viisarit näyttävät lukemaa 14:02. Työaika päättyi kaksi minuuttia sitten. Olotila on epätodellinen. Pitkään odotettu hetki on nyt käsillä. Sammutan työpuhelimen tietäen etten tulisi avaamaan sitä pitkään aikaan. Kenties, kun muistelen seuraavan kerran PIN-koodia, sataa taas räntää. Seuraavan talven.

Jaan sosiaaliseen mediaan kuvan lattialle pudonneista työhanskoista. Tällä saa varmasti paljon tykkäyksiä. Sanon moikat työkavereille. Nähdään ja pysykää terveinä. Takki päälle, saappaat jalkaan, pipo päähän. Menikö järjestys oikein?

Istahdan autoon edeten aiemmin tehdyn suunnitelman mukaisesti. Räntäsateesta piittaamatta asettelen aurinkolasit silmille ja käynnistän auton. CD-soitin alkaa toistaa maailman hienoimman kappaleen ensisäveliä: "Is this the real life, Is this just fantasy..." Vastaan mielessäni Freddie Mercurylle kyllä. Tämä on totta, ei unelmaa. Juuri nyt tällä kyseisellä hetkellä alan toteuttamaan monivuotista haavettani: Vuorotteluvapaa. Oma aika. Se on nyt.
 
Edellinen muistelu sijoittui aikaan kun maassa oli vielä paikka paikoin lunta ja talvi ei halunnut väistyä kärsimättömänä odottavan kevään tieltä. Nyt tilanne on toisin. Elämme kauneinta kesää, ajanjaksoa jolloin suurin osa Suomea on lomalla. Pysähdytäänpä hetkiseksi miettimään loman syvintä olemusta.

Oli loma sitten minkä mittainen hyvänsä, siihen kuuluu kolme vaihetta:
 
Vaihe-1. Alkuhuuma.
Kuljetaan shortseissa pitkin hiekkarantaa vaikka Pekka Pouta kertoisi vakavailmeisenä sään olevan vuodenaikaan nähden huomattavasti kylmempää ja syvän matalapaineen aallon jämähtäneen Skandinavian ylle. Tehdään kaikkia rästiin jääneitä asioita työrytmillä. Asioita joille työn ohessa ei ole ollut aikaa saatikka energiaa. Reissataan rästihommien välissä. Ollaan lomalla. Kun tehdään lomalla enemmän, saadaan lomalta enemmän. Vaikka sitten väkisin.
 
Vaihe-2. Olostuminen.
Huomataan se tosiasia että nyt ei tarvitse pitää kiirettä minnekään.
Voi puuhastella huolettomana kesähemmona omia juttuja omaan tahtiin tai olla tekemättä mitään.

Löytää sisäinen erämiehensä käppäilemällä kiireettömästi lähikaupan lihatiskille. Pyydystää kauppiaan opastamana valmiiksi fileroitu lohi. Taidankin savustaa tuon. Laitetaan siitä samalla pari kiloa kyljyksiä. Tirisevät grillissä kivasti. Morjestella kotimatkalla tutuille kummastellen samalla, minne ihmeeseen noilla on noin kiire?

Tehdä ruokaa grillillä, kattaa päivällinen ulos, kuluttaa puolet päivästä ruokailun toteutukseen.
Istua puutarhatuoliin lukemaan päiväksi ja unohtaa mitä päivää elämme. Onkohan tänään tiistai? Vai joko perjantai? No ihan sama.

On myös täysin sallittua siirtää jokin epämukavaksi koettava asia ei huomiselle vaan ylihuomiselle. Tai jättää se kokonaan tekemättä.
 
Vaihe-3. Ilmassa leijuva arjen tuoksu. Tietyssä vaiheessa, yleensä loman viimeisellä neljänneksellä takaraivoon hiipii tiedostus siitä että lomalla on alku, keskikohta ja loppu. Vielä äsken lehtiin tullut kaunis vihreä saa reunoilleen hienoisen keltaisen sävyn. Illat pimenevät ja shortseissa alkaa olla kylmä. Arki huhuilee jo. On aika päivittää kalenteri, asettaa kännykkään herätys, muistella että mikähän se työkoneen salasana olikaan. Opetella olemaan ajoissa paikalla. Hoitamaan velvollisuudet. Pitäisiköhän ajaa parta ja käydä parturissa?

Vuorotteluvapaan suomana tämän vuoden lomani on monta kertaa totuttua pidempi. Tästä johtuen kaikki edellä mainitut vaiheet kestävät normaalia pidempään. Olen ollut nyt toukokuun lopusta saakka vaiheessa kaksi. Alkuhuuma on taputeltu. Tekemättömien töiden lista on lyhentynyt. Vaiheen yksi kotiaskareiden suorittaminen työrytmillä on takanapäin. Nyt on aika keskittyä olennaiseen, olostumiseen. Mennä nukkumaan kun nukuttaa. Herätä kymmeneltä. Tai viideltä, tai jotain siltä väliltä. Valvoa vaikka läpi yön. Viedä kahvinkeitin ulos, kattaa aamupala puutarhapöytään ja syödä aamupuuroa kaikessa rauhassa kuunnellen lintujen laulua.

Kirjoitan tätä juttua terassilla katsellen samalla, miten luonto herää uuteen aamuun. Pekka Pouta lupaili lämpenevä kelejä.
Oma aika. Se on nyt.

Petri Tikkanen
Kirjoittaja on musiikkia ja vanhoja autoja harrastava perheenisä. Ala-asteen äidinkielen opettajan saatesanat yläasteelle siirtymisen hetkeltä soivat yhä hänen korvissaan:" Jatka kirjoittamista." Näistä sanoista on ehtinyt vierähtää muutama vuosi. – Emme käyneet tarkempaa keskustelua, milloin kirjoittamista tulisi jatkaa. Olisiko jatkamisen hetki nyt?

 

 


Takaisin

Ei kommentteja.

Jätä kommentti

Nimi
Email
Kommentti
Varmistus:
päivitä kuva klikkamalla