Perjantai 23.10.2020 Nimipäivät: Severi, Severin ja Sren
VIIKON KYSYMYS
UUTISET
BLOGIT

Kiuruvesi-lehden blogistit jakavat elämänsä kohokohdat sekä ei niin mahtavat kokemuksensa.
VIERASKYNÄ
FACEBOOK
INSTAGRAM
@kiuruvesilehti

Ikänäkö

Petri "Pete" Tikkanen Petri "Pete" Tikkanen

30.07.2020

Ikänäkö

"Hei, onko kukaan nähnyt minun rillejä? Ei grilliä vaan RILLEJÄ!!! Eikun ne olivatkin hupparin taskussa."

Hörpin aamukahvia, tabletin näytöllä olevat epämääräiset merkit tarkentuvat hiljalleen koulussa opitun muotoisiksi. Nehän ovat kirjaimia!!! Selaan aamun uutisotsikot. Zoomaamisesta ei ole hyötyä, täytyy laittaa rillit. Kuulostaako tutulta?

Se iskee varoittamatta ja lupaa kysymättä. Vain hetkeä aiemmin keskiviikon paikallislehden lukeminen tapahtui vaivattomasti. "Laitatko tuon kattovalon, onpas pientä tekstiä. Onko televisioon tullut jokin ohjelmistopäivitys kun tekstitys on muuttunut pienemmäksi? Tilasin muuten eilen isomman näytön tietokoneeseen. Entinen oli jotenkin rikki, siitä ei nähnyt kunnolla."

Se iskee kuin ukkosmyrsky kesken puutarhajuhlien. Lailla rehvakkaasti sisään marssivan kutsumattomattoman kesävieraan, joka remuaa, sotkee paikat ja pilaa tunnelman. Kutsumattomalla vieraalla on nimi: se on Ikänäkö.

Istun helteiseksi kääntyvän päivän aamuna laiturin nokassa omasta mielestäni lähes talviturkkia heittäen. Varpaat uiskentelevat märässä vedessä.

Watsuppi kilahtaa. Etsin aurinkolasien tilalle monitehoja. Mihin minä ne laitoin? Löytyvät autosta. Saan viestin. Nyt olisi mahdollisuus tavata sukulaismies, serkku josta en ole kuullut vuosikymmeniin. Vaihdan monitehot kaukovahvuuksilla oleviin aurinkolaseihin ja suuntaan kesäauton keulan kohti lapsuuden maisemia. Optikon mukaan saisin lain puitteissa ajaa vielä ilman kaukolaseja. Näin voi olla mutta rohkeus ei riitä.

Kurvaan tontille. Pihalla seisoskelee mies jonka olemuksessa on tutunoloisia piirteitä. "Pete perhana, milloin ollaan nähty viimeksi?" Raavimme partojamme joihin keskikesäinen valon ja varjon viaton flirtti luo illuusion harmaista haivenista. Päädymme Eppu Normaalin sävelin vuoteen 1985. No silloinhan me ollaan nähty.
"Et ole muuttunut yhtään! No et kyllä sinäkään."

Vaihdamme kuulumisia ja niitähän on rästissä yli kolmen vuosikymmenen ajalta niin että homma menee kilvan päällepuhumisen puolelle. "Montako lasta, mitäs sinä nykyään teet, ai sinäkin olit 2011 stadikalla katsomassa Iron Maidenia? Olisimmepa törmänneet. Mutta olisimmeko tunnistaneet toisemme?" Otamme selfiet ja vaihdamme yhteystietoja. Nyt ei pidetä tapaamisessa näin pitkää väliä. Kotona Watsuppi kilahtaa. Etsin rillejä. "Onko kukaan nähnyt?" Kävelen autolle. Siellähän ne, hansikaslokerossa. Sukulaismies on lähettänyt aiemmin ottamansa yhteisselfien. Katson kuvaa, ketäs nuo ovat? Olemme kertoneet serkkuni kanssa toisillemme valkopestyjä valheita. Mehän siinä ollaan vai ovatko siinä isäni ja setäni kloonit? Vuodelta 1985. Korvissa soi Eppu Normaali.
Se vaikuttaa näköön. Myös ulkonäköön. Ikänäkö.

Petri "Pete" Tikkanen

Kirjoittaja on musiikkia ja vanhoja autoja harrastava perheenisä. Ala-asteen äidinkielen opettajan saatesanat yläasteelle siirtymisen hetkeltä soivat yhä hänen korvissaan:" Jatka kirjoittamista." Näistä sanoista on ehtinyt vierähtää muutama vuosi. – Emme käyneet tarkempaa keskustelua, milloin kirjoittamista tulisi jatkaa. Olisiko jatkamisen hetki nyt?

 

 


Takaisin

Ei kommentteja.

Jätä kommentti

Nimi
Email
Kommentti
Varmistus:
päivitä kuva klikkamalla