Perjantai 27.11.2020 Nimipäivät: Hilkka, Astrid ja Estrid
VIIKON KYSYMYS
UUTISET
BLOGIT

Kiuruvesi-lehden blogistit jakavat elämänsä kohokohdat sekä ei niin mahtavat kokemuksensa.
VIERASKYNÄ
FACEBOOK
INSTAGRAM
@kiuruvesilehti

Saharan muistoja

Raimo Tuoriniemi Raimo Tuoriniemi

28.10.2020

Saharan muistoja

YLÄASTEEN (ent. lyseon kenttää) kutsuttiin aikoinaan Saharaksi. Syyn arvaa: se oli hiekkakenttänä kova ja epätasainenkin ja sillä liukutaklauksia tehdessä jäi kyllä orkoset kylkiin. Jaakko Teppo vitsaili aikoinaan, että kun ei tee töitä, vaan makailee ja käärii sätkiä, tulee sivut kipeiksi. Olisikohan sama syynä kiupalaisten orkosiin.

JARI NISKANEN kertoi muistoissaan 70-luvulta, että vartiointi kentälle oli tarkka, sinne ei niin vaan menty. KiuPan miesten peli oli yleensä sunnuntaina ja lauantaina kenttä lanattiin ja viivoitettiin. Jari muistojen mukaan kentällä seisoi tietyillä keleillä vesi ja siellä missä sitä ei ollut, oli kenttä mutaa ja liejua. Tekisi mieli parahtaa niin kuin Woody Allen: Luoja, auta minua valitsemaan oikea tie!

EI ihme, että silloin pelattiin mielellään vapaa-aikana Niittynotkon nurmikentällä (joka tosin oli kulunut mustaksi kovasta käytöstä) ja ns. Kukkomäen kentällä (joka ei todellisuudessa ollut Kukkomäellä, vaan Yhtylän tien risteyksessä).

KOSKA Sahara oli lähellä toria, sinne eksyi myös metelin ja vihellysten perusteella kyläläisiä muuten vain, mikä ei ole mahdollista nykyisellä urheilukentällä, jonne tulee vain ne, jotka ovat oikeasti sinne tulossa. Esa Saari - ´Ropeli´ - tuli Kiuruvedelle 1973 ja kylälle hän muutti 1978. Sunnuntain peleihin hän tuli miesporukalla usein Kellarin kautta ja tunnelma oli sitä myöten korkealla. Hän muistaa vakiokatsojista Tommi Tuovisen, joka yllytti vieressä: ”Huuva, huuva ja pottuile!”

ROPELI muistaa, että kerran tuomari oli tuominnut heidän mielestään väärin ja ottelun jälkeen yleisö oli piirittänyt hänet. Tuomari oli kiiruhtanut nopeasti autoonsa ja Ladasta ei pian ollut näkynyt kuin perävalot. ”Taisi pojalta jäädä suihkussa käymättä ja tuomaripalkkiotkin kuittaamatta!”

VUODEN 1984 Kiupalaisessa on jutut kahdesta äidistä. Toinen on Kärkkäisen Riston, Markun ja Juhan äiti, joka kertoo, kuinka pojat ovat aiheuttaneet pyykkiä äidilleen ja kuinka he ovat Nivannotkon kentällä ja Saharassa pelatessaan olleet kuitenkin hyvällä asialla, pyykin pesu ei ollut harmittanut. Toinen äiti on Annikki Kattainen – Jukan ja Pekan äiti – joka kävi katsomassa 70-luvulla pelejä, vaikka Jukka oli lopettanut uransa A-junnuihin. ”Joskus kävi niin, että olin pihassa (Torikatu) ja kentältä kuului vihellys. Tuli kiire lähteä kentälle, jonne myös aviomies - Voitto – kiirehti.” Jalkapallokärpänen oli molempiin puraissut.

JARI NISKANEN muistelee erästä A-junioripeliä 70-luvun lopulta. Jumppas-Pena oli ollut tuomarina ja peli oli ollut alkuun tiukka. Vastustaja oli saanut ”Koivunurmen” päädyssä vapaapotkun kuudentoista takaa ja potkaissut pallon yläkulmaan. Ilonhuudot olivat katkenneet, kun Pena oli hylännyt maalin. ”Lupaa ei ollut vielä annettu”. Toinen yritys ja pallo toiseen yläkulmaan. Pena hylkäsi maalin: ”Muuri liian lähellä”. Kolmas yritys oli lentänyt Koivunurmen pihaan ja Jarin sanoissa: ”Nyt kelpasi!”. Penan ansiokas työ meni kuitenkin hukkaan, kun peli hävittiin 2-6.

OLLAAN vielä saman ikäluokan peleissä. Puoliajalla Jarmo Remes oli sanonut kapteeni Niskaselle: ”Pakko mennä vessaan, vatsassa kiertää!” Jari oli antanut luvan, mutta Jarmolla keikka oli kestänyt. Mutta annas olla, KiuPa teki vajaalla kaksi maalia. Tämäkään ei auttanut, vaan takkiin tuli tässäkin pelissä. Mutta arvatkaapas, onko Jarmo kuullut tästä tähän päivään saakka. ”Olisit kykkinyt pitempään, niin oltais voitettu!”

HYVIÄ muistoja ihmisillä on myös puisesta katsomosta, joka purettiin. Vieläpä ennen kuin kenttä otettiin pois käytöstä ja siirryttiin Kuorevirralle. Kenttä keskellä kylää toi katsomoon kuitenkin innokkaita katsojia.

 

RAIMO TUORINIEMI

Kirjoittaja on yrittäjä ja jalkapalloaktiivi

 

 


Takaisin

Ei kommentteja.

Jätä kommentti

Nimi
Email
Kommentti
Varmistus:
päivitä kuva klikkamalla