Keskiviikko 12.12.2018 Nimipäivät: Tuovi ja Tove
VIIKON KYSYMYS
UUTISET
BLOGIT

Kiuruvesi-lehden blogistit jakavat elämänsä kohokohdat sekä ei niin mahtavat kokemuksensa.
FACEBOOK
INSTAGRAM
@kiuruvesilehti

Vieraan kutsuminen merkitsee vastuuta

Pertti Tuuhis Lappalainen Pertti Tuuhis Lappalainen

06.05.2014


Piiitkän perjantain tapahtumapaikaksi valikoitui Uudenmaan Virkistysalueyhdistys ry:n ylläpitämä paikka, Varlaxudden, Emäsalon kärjessä.

 

Vieraan kutsuminen merkitsee vastuuta hänen tyytyväisyydestään koko sen ajan, kun hän viipyy kattosi alla – näin se kuuluisi kokonaisuudessaan, juuri niin kuten ranskalainen lakimies Anthelme Brillat-Savarin (1755–1826) on kirjaansa aikanaan kirjoittanut.


Tämän blogin deadlinet ovat sattuneista syistä jo paukkuneet moneen kertaan, mutta parempi myöhään, jos silloinkaan. Syitä on useita, muun muassa työpaikan vaihto, mainosalalta lihakaupan pariin, ja ei vähäisimpänä, eräälle sinkkuryhmälle järjestetty piiitkä pääsiäinen 2014 -tapahtuma, täällä Porvoossa. Tätä jälkimmäistä alan hieman availemaan teille, näin kauniina ja aurinkoisena lauantai-aamuna.

 

Ensimmäiseen syyhyn voisin vain todeta; vapauttavaa, todella vapauttavaa…
Poikkeuksellisesti, pureudunkin otsikkoon heti tässä alussa, enkä jätä sitä muutamaksi riviksi, ja puolihuolimattomasti kommentoituna, blogin loppuun.
 

Tuota otsikossa mainittua vastuuta aloin miettimään heti tapahtuman suunnittelun alkuvaiheessa. Piiitkä pääsiäinen 2014 oli suunnattu samanhenkisille sinkuille, johon oli kiinnostuksensa ilmaissut useita henkilöitä, ympäri Suomen.

Miten siis pitää vieraat tyytyväisenä, vieraat, joita valtaosin et ole koskaan tavannut…hmm… No hei, eivät hekään olleet toisiaan tavanneet, mutta itselläni oli odotusarvot korkealla. Olinhan paiskonut ryhmän sivulle Facebookiin kuvia ruoka-annoksista, ja paukutellut henkseleitä ruuanlaittotaidoillani.

Hitto, minullahan on selkeästi masokistin piirteitä, ehkä…  Kun nykyään juuri ketään ei enää kiinnosta pelkästään baarissa riekkuminen, lähdin liikenteeseen siitä, että ei hitto, ei siellä riekuta, tämänkään tapahtuman puitteissa.

Piiitkän perjantain tapahtumapaikaksi valikoitui Uudenmaan Virkistysalueyhdistys ry:n ylläpitämä paikka, Varlaxudden, Emäsalon kärjessä.

Blogin mukana toimitukseen sähköisesti lennähtävä kuva on juuri sieltä. Tuon loistavan kuvan nappasi Janne. Vau, siis aivan järkyttävän hieno paikka! Fasiliteetit ovat kunnossa, avonuotiopaikka, kotakeittiö, puuceet, ja halkoja, vaikka myydä asti. Myös yläkerran kaveri huomioi tapahtumaamme, ja sää oli mitä kaunein.
Vaikka aloitimme tapahtuman ”sokat pois polvista” tyylillä jo torstaina Kirsikan, Jukan, Jannen ja 2xPeten kanssa, olimme perjantaiaamuna tooosi virkeitä, ja valmiita päivän epistolaan. Ai niin, torstaina pyöräyttelimme grillin kautta 5 kpl  500 g t-bone steakeja ja yhden possun sisäfileen. Ei salaattia, eikä mitään vihreää, paitsi hieman ruskeaa, kun Kirsikka keitteli potut. Näistäkin olisi kuvia, mutta tietotekniikka nettisivujen osalta ei ole suosiollinen, jotta saisin tänne useampia kuvia. Jospa sitten joskus…
 
Joka tapauksessa, perjantai-aamuna aloimme lastata autoa. Mukaan tuli 3,5 kg luomulohi, 2 kg perunoita, 1 kg porkkanaa, 1 kg lanttua, 0,5 palsternakkaa, 1 puntti tilliä sekä salaisia mausteseoksia, juu, juuri niitä, joita kokki ei koskaan paljasta.

Olisi muuten ollut aika kiva juttu, jos mukaan olisi otettu suolaakin… Tämä ongelma kuitenkin hoitui, suht näppärästi, Janin ystävällisellä avustuksella. Ja hätäpuhelun jälkeen saimme kindermunalelukuorellisen verran jozoa. Tiedättehän, se keltainen juttu siellä munan sisällä…
 

Rohkeasti autenttisissa oloissa lohi fileeksi, juuresten kuorinta, ja muut tarpeelliset toimenpiteet, ja sitten vain odoteltiin 10 ltr:n kattilasta, kirkkaan lohisopan valmistumista. Ruokajuomiksi oli valikoitunut mukavan hapokas puolikuiva viini, jonka riittävyydestä piti huolta Pete S, joka myöhemmin nimettiin väärinkäsitysten välttämiseksi Suloksi. Sulo oli varannut tätä laatujuomaa 6x1, 5 ltr, paitsi että juuri tuota määrää ei tullut mukaan Emäsaloon. Tosin, en itsekään ollut juuri pekkaa parempi, varasin mukaan vain 2 pulloa, loistavaa tempranillo rypäleistä tehtyä, espanjalaista viiniä. Siinä on sitten hinta-laatusuhde kohdallaan.

 

Tätä radiota kuuntelee ihan mielellään, ruokaillessa, seurustellessa ja seurustellessa jopa itsensä kanssa, niin hyvää se on. No, ei aina voi onnistua, ei läheskään joka kerta 
Siinä soppaa odotellessa ystäväni Nicke  piti valtaosin huolen muun porukan viihtymisestä. Kitara soi ja laulu raikui…
Kun soppa oli valmis, oli aika kaivaa esille myös arinaruisleivät ja voimakassuolainen meijerivoi. Jos en ihan väärin muista meni melkoinen tovi, ettei mistään kuulunut kuin huokauksia, tyytyväisiä sellaisia. Jos kyseessä ei olisi ruoka, niin voisin liittää ne huokaukset johonkin toisen tyyppiseen toimintaan…
 

Ai joo, toinen puolikas siitä lohesta pikagraavattiin, ja tuo mahtava ruisleipä sai sitä kruunukseen kera tuoreen tillin. Voi veljet, ja miksei siskot kans…
Mukaan aamulla lähti myös 5 ltr lettutaikinaa, ja siitä yllättäen paikalle tullut Calle alkoi paistella lettuja. Letut katosivat ”tuulensuojaan” varsin vauhdikkaasti kera mansikkahillon. Eikä siinä vielä kaikki. Kun lohta oli mukana enemmän kuin laki sallii, Calle näppäränä poikana pyöräytteli vielä lohitortilloja. Huh huh…
 

Olipa Sami muuten hoksannut ottaa mukaansa laadukasta rommia, joka sekin maistui lettujen kanssa, erityisen mainiolta. Liekö itselläni liika radion kuuntelu vaikuttanut, mutten kyllä muista merkkiä, rehellisesti sanottuna, en makuakaan….mutta hyvää se oli.
 

Tyytyväisenä lähdimme kohti Casa Tuuhislandiaa, mukanamme kymmeniä, jos ei satojakin valokuvia. Muutama stoppi myös vielä matkan varrella ennen kuin pääsimme kohteeseen ja virittelemään saunaa lämpimäksi.
Saunan lämpiämistä odotellessa, piipahdimme Porvoon Raatihuoneen torilla katsomassa ajankohtaan sopivaa esitystä. Via Crucis -ristin tie kertoi Jeesuksen tarinan 1,5 tuntia kestävässä esityksessä, ja Porvoon vanha kaupunki tarjosi sille loistavat puitteet. Vauhdikkaat, mutta niin varmat meno-paluukyydit takaisi Arja.
 

Raitisilmamyrkytys oli ilmeinen, huomasin sen saunan jälkeen, varsin konkreettisesti.
No, meillähän juttu jatkui aina sunnuntaille saakka, mutta jos pikaisesti referoin, varsinkin lauantaita, ennen kuin käytössäni olevat rivit ovat lopussa.
 

Lauantaina oli ohjelmassa kaupunkikierrosta päivällä ja iltaa kohti taas meno kiihtyi. Illalla ”lauteille” hyppäsi Idols-voittaja Saarisen Mara kera duokaverinsa Juha Juice Wahlsténin. Siinä musiikin lomassa nautiskelimme kunnollista äyriäispaellaa, jossa katkaravut oli korvattu mustatiikeriravuilla, ja sinisimpukat harmittavasti, kampasimpukoilla.

Paellasta saavat kunnian puhtaasti Sami ja Pete, thänks veljet 
 

Jos sitten hieman palaisin otsikkoon… Siitä päätellen, että joillakin piiitkä pääsiäinen 2014 kesti koko torstai-sunnuntain välisen yön, niin voisin luonnehtia, että vieraat olivat tyytyväisiä koko vierailun ajan.
Kiitos; Arja, Anu, Satu, Kirsikka, Ina, Ellu, Minna, Eve, Kaisa, Sylva, Janne, Jukka, Pete, Sulo (nimi muutettu), Jan, Sami, Nicke, Mara ja Juice. Jos nyt vahingossa, en muistanut jokaisen nimeä, niin tästä voi napata itselleen sopivan salanimen; Carolina, Bengt, Johan, Wilhelm, Jon och Mariella – oltiinhan kuitenkin Borgåssa.
 

Kun mulla uudessa työssäni on yhtenä vastuualueena myös tuotekehitys, niin nyt käyn käsiksi aiemmin aamulla jääkaapista ottamaani 3 kg:n possunniska kimpaleeseen, ja alan tekemään lihakukkosia. Oliskohan nyt niin, että voisin avata jo radion…
 

Kirjoittaja on 47-vuotias, porvoolaistunut, Kiuruvedeltä lähtöisin oleva, lihatukkualalla työtään tekevä viäräleuka, jolla on omasta mielestään varsin mutkaton suhtautuminen ruuanlaittoon. Hän käy satunnaisesti, valitettavan harvoin nykyään, keikkailemassa tv-kokkien Sami Garamin ja Janne Pekkalan kanssa, onneksi ei kuitenkaan kokkina…
 

 






Takaisin

Ei kommentteja.

Jätä kommentti

Nimi
Email
Kommentti
Varmistus:
päivitä kuva klikkamalla