Torstai 19.7.2018 Nimipäivät: Saara, Sari, Salli, Salla, Sara ja Sally
VIIKON KYSYMYS
UUTISET
BLOGIT

Kiuruvesi-lehden blogistit jakavat elämänsä kohokohdat sekä ei niin mahtavat kokemuksensa.
FACEBOOK
INSTAGRAM
@kiuruvesilehti

Soseita ja sormiruokaa

Sonja Lång Sonja Lång

28.09.2016



VAUVA ja ruokailu. Tiedättehän, sen tappelun, kun aletaan siirtyä maistelemaan kiinteitä. Huuto alkaa jo, kun lusikka lähestyy suuta. Kaikki vähäinenkin suuhun vahingossa eksyvä syljetään pois. Lopulta sosetta on enemmän sitterissä ja lapsessa, sekä syöttäjässä, kuin muualla. Lusikkakin on saattanut taistelun tiimellyksessä kadota, tullut huitaistua jonnekin. Entä sitten kun lapsi kasvaa? Siirrytään syöttötuoliin ja saman pöydän ääreen. Se sotkun ja tahman määrä, joka valtaa ruokapöydän, syöttötuolin, vauvan vaatteet ja ylipäänsä kaikki lapsen syöttökorkeudella olevat keittiön pinnat, lattiasta puhumattakaan. Hiuksiin hierottua puuroa, verhoihin lennätettyä jugurttia, lautanen lattialle kipattuna ja mitä lie tahroja katossakin. Tiedättehän?

MINÄ en tiedä. Meitä ollaan nimittäin siunattu ehkäpä maailman parhaimman ruokahalun omaavalla, helposti syötettävällä ja ällistyttävän siistillä pikku ruokailijalla. Olen monet kerrat ihmetellyt ja kiitellyt, että meillä on syömisen suhteen noin mallikelpoinen tyttö.
Everiinan kanssa soseiden maistelu aloitettiin melko aikaisessa vaiheessa pahan refluksin ja refluksilääkityksen aiheuttaman ummetuksen vuoksi. 3,5 kuukauden iästä hiukan luumua ja ruusunmarjaa kovaa vatsaa pehmittämään. 4 kuukaudesta eteenpäin kaurapuuroa ja siitä masua hellivää kauralimaa.

EVERIINALLE maistuu ja on aina maistunut suurin piirtein kaikki. Jo ihan ensimmäisistä kerroista lähtien suu on auennut lusikalle kiltisti ja neiti on syönyt reippaasti kuin vanha tekijä. Kaikkea maistellaan rohkeasti ja oikein mitään suoranaista inhokkia ei ole.
HÖYRYTETTY parsakaali tosin ei kelvannut sormiruokana, soseena kylläkin. Samaten tyttö ei pahemmin välitä banaanista tai päärynästä. Kenties liian makeita hedelmiä Everiinan makuun, koska mm. appelsiinit ja kiivi ovat herkkua. Mustikkasose ei ole suosikki, puolukat sen sijaan kelpaavat. Samaten kaikki muukin kirpeä tai hapan, sitruunavissystä lähtien. Neiti on voimakkaiden makujen ystävä. Taisi tottua mausteisiin jo mahassa ollessaan.

OLEN pyrkinyt alusta asti tekemään suurimman osan soseista itse. Vaikka pidänkin Suomessa myytäviä lastenruokia laadukkaina ja turvallisina, niin jotenkin tulee itselle hyvä mieli, kun tietää tarkalleen jokaisen ainesosan, mikä ruokaan sujahtaa. Ja säästäähän siinä rahaakin. Hedelmä- ja marjasoseet ostetaan ihan kaupasta välipalaksi ym. Siitä olen tarkka, ettei niissä ole lisättyä sokeria. Tuli pienimuotoisena shokkina, että joihinkin vauvan soseisiin edes sokeria lisäämällä lisätään. Valmiita purkkiaterioitakin kaapista löytyy ”hätävarana” ja niitä tulee kuljetettua mukana mm. kyläillessä.

MEILLÄ on myös harrastettu osittaista sormiruokailua neidin täytettyä 5 kk eteenpäin. Tyttö alkoi osoittaa enemmän ja enemmän kiinnostusta tarttua itse lusikkaan ja ruokaan. Everiina syö siististi. Harvoin käytetään edes ruokalappua. Sormiruokailua varten on myynnissä vaikka mitä tuotteita: pöytään kiinnittyvää ruokailualustaa ja ruokaessua. Ehkä joillekin tarpeellisia, mutta me ollaan pärjätty vallan mainiosti ihan tavallisella lautasella.
Vasta ihan viime aikoina Everiina on hoksannut, että välillä voi pärisyttää ruokaa suusta, ja että ehkä lautasenkin voi silloin tällöin yrittää kipata ylösalaisin. Onneksi tätä tapahtuu harvoin. Tyttö juo nätisti pullosta tai nokkamukista, ja 6 kk iässä kokeiltiin eka kerran hörpätä snapsilasista. Se sujui hienosti. Pariin otteeseen neiti on saanut kokeilla lusikkaa ja vähän munakokkelia on eksynyt suuhunkin asti, mutta enemmän touhu on lusikan heiluttelua. Ennätetään opetella lisää sitten myöhemmin ja pikkuhiljaa.

EN ymmärrä älytöntä ruualla sotkemista, tai sen tuhlaamista, joten ihan kaikkea sormiruokailun ideologiaan kuuluvaa en hyväksy. Lapsen ei mielestäni tarvitse syödä esim. puuroa tai jugurttia käsin. Samaten mustikoiden ja muun kamalan sotkevan sormisyönti on tämän ”natsimutsin” taloudessa kielletty. Tyttö saa treenata pinsettiotettaan ihan muulla tavoin. Ylenpalttista sotkemista en siedä, joten lautasen heittelyä tai ruuan päähän hieromista ei pääse tapahtumaan, vaan homma tyssää heti alkuunsa.

ON hienoa seurata, miten Everiina on itsekin ylpeä, kun osaa. Se oikein loistaa tytön kasvoilta: Olen jo iso tyttö! Nyt kun saimme 10 kk iässä ottaa hapanmaitotuotteet mukaan kuvioihin, niin jugurtti on ollut ihan ylivetoa neidin mielestä. Everiina tykkää yli kaiken Arlan Luonto+ -vihanneshedelmäjugurteista. Myös rasvaton piimä maistuu. Aamupalaherkkuna toimii tätä nykyä isin kokkaama munakokkeli. Leipää tyttö söisi vaikka kuinka paljon. Everiinalla on ihan mahtava ruokahalu. Ruokaa uppoaa yleensä hyvin, vaikka tyttö sairastaisi. Ainoastaan hampaita tehdessä lämpimät ruuat eivät välttämättä oikein maistu ja pullosta imeminen ei ole kivaa.

ON neiti saanut maistaa herkkujakin: vähän jäätelöä ja munkkia vappuna, pikkuisen suklaakeksiä ja pullaa. Maistelu onkin mielestäni aivan eri asia kuin makeiden herkkujen ihan pienelle syöttämällä syöttäminen. Ja kunhan hampaiden harjauksesta huolehditaan, niin pienet herkkuhetket ovat näkövinkkelistäni joskus ihan ok.

AIKA näyttää, millaiseksi ruokailuhetket Everiinan kanssa muuttuvat. Tuleeko kapinointia ja syömälakkoja. Tällä hetkellä ainakin ei kovin paljon helpompaa voisi olla. Ehkä eniten saa seurata sitä, ettei tyttö yritä kiivetä syöttötuolista pois, kun on pystyasentoon nousemisen kertaalleen tajunnut.

Sonja Lång synnytti
esikoisensa heinäkuussa 2015

 






Takaisin

Ei kommentteja.

Jätä kommentti

Nimi
Email
Kommentti
Varmistus:
päivitä kuva klikkamalla