Sunnuntai 24.9.2017 Nimipäivät: Alvar ja Auno
VIIKON KYSYMYS
UUTISET
BLOGIT

Kiuruvesi-lehden blogistit jakavat elämänsä kohokohdat sekä ei niin mahtavat kokemuksensa.
FACEBOOK

Virtuaalimaailmasta todellisuuteen

Kiia Lyytinen Kiia Lyytinen

09.06.2017

MONET meistä kokevat sosiaaliseen mediaan pääsyn pakottavana tarpeena. Tietokone, tabletti tai mobiilidatalla varustettu älypuhelin on pakko olla käden ulottuvilla jatkuvasti, eikä elämää voi enää elää kunnolla ilman virtuaalimaailmaa. Jo monissa alakouluissa opetetaan tekemään tehtäviä verkossa, eikä käsin kirjoitustaitoa tarvita enää niin paljoa kuin aiemmin. Pienet lapset hiljennetään sillä, että heidän käsiinsä työnnetään esimerkiksi tabletti, jolla pelata tai katsoa jotain sarjaa.
 

VAIKKA somessa on lukuisia hyviä ja tarpeellisia puolia, on mielestäni huolestuttavaa, että hyvinkin nuoret lapset, jotka eivät edes välttämättä osaa varoa somen varjopuolia, viettävät päivistään useita tunteja ruutujensa ääressä, ja altistuvat muun muassa puhelinriippuvuudelle.
 

SOMEKULTTUURIN parissa kasvaneiden nuorten voi olla hankalaa kommunikoida kasvotusten, jos he ovat jo pienestä pitäen oppineet sanomaan asiat viestien välityksellä. Voi olla hyvinkin suuri kynnyskivi sanoa esimerkiksi koulun käytävällä jollekin puolituntemattomalle “Moi, mitä kuuluu?”, saatikka kertoa vähän vaikeimmista asioista niin, että näkee toisen ilmeet ja reaktion.
 

JOS ei ole tekemistä, olo on yksinäinen, tai joku jonka kanssa ei tule kunnolla toimeen kävelee vastaan, on monelle somen avaaminen pakokeino, jonka avulla omat ajatukset ajautuvat pois vaikeista tilanteista. Esimerkiksi julkisella paikalla yksin ollessa on helpompi räplätä puhelintaan ja esittää, että hyvin tärkeä keskustelu on kesken, kuin näyttää, että oikeasti siinä hetkessä ei välttämättä ole ketään kenelle puhua.
 

KAIKKIEN somessa aikaa viettävien pitäisi mielestäni opetella myös irtautumaan kännyköistään, ja keskittymään vieressä oleviin ihmisiin ja elämään siinä hetkessä missä on. Niin usein me unohdamme katsoa kunnolla ympärillemme ja miettiä mitä kaikkea hyvää ja mielenkiintoista näemmekään. Ihan lähellämme voi olla ihmisiä, jotka haluavat tutustua juuri meihin, ja tulla juttelemaan. Mutta miten huomaamme heidät, jos olemme koko ajan syvällä sosiaalisen median pyörteissä, kiinni ruuduissamme?

 

 






Takaisin

Ei kommentteja.

Jätä kommentti

Nimi
Email
Kommentti
Varmistus:
päivitä kuva klikkamalla