Sunnuntai 24.9.2017 Nimipäivät: Alvar ja Auno
VIIKON KYSYMYS
UUTISET
BLOGIT

Kiuruvesi-lehden blogistit jakavat elämänsä kohokohdat sekä ei niin mahtavat kokemuksensa.
FACEBOOK

Mummut katsovat aurinkoon

Raimo Tuoriniemi Raimo Tuoriniemi

12.07.2017

KÄVIMME Ruokolahden Puntalassa kesäkuussa. Meillä on Ruokolahdella 13 sukulaista kitkemässä ruohoa mansikkamaalta, istuttamassa uutta taimikkoa ja juhannuksen jälkeen alkaa ensimmäisten mansikoiden keruu. Vanha isäntä Jouko kävi pari kertaa juttelemassa kanssani.
”Nyt näyttää mansikkataimikko hyvältä kylmästä keväästä huolimatta. Marjat näyttävät myös kypsyvän tasaisesti pitkälle ajalle; ei niin kuin viime vuonna, jolloin kaikki marjat rysähtivät käsiin samaan aikaan.”

ILMAT voivat olla täysin erilaisia jo sadan kilometrin päässä ja sateista ei anna takuita kukaan. Kerroin, että Thaimaassa tuskat ilmojen kanssa ovat toki aivan erilaiset. Siellä sadan kilometrin päässä kaatosateet voivat viedä koko riisisadon ja toisessa paikassa on hyvä sato.
Kysyin, vaikuttiko Neuvostoliiton rajan läheisyys mitenkään elämään hänen nuoruudessaan joskus 1950-luvulla. ”Ei mitenkään, rajasta ei tullut kukaan yli.”
Nyt vaikuttaa ja vieläpä positiivisella tavalla. On sanottu, että itärajan läheinen venäläisten turismi ja heidän ostovoimansa on Suomen uusi Nokia. Sillä on sama rahallinen vaikutus ja se tuo saman verran ulkomaan valuuttaa. Viisi vuotta sitten alueen huoltoasemilla ja kaupoissa venäläisiä oli vieläkin enemmän, mutta he ovat ruplan arvon noustessa palaamassa takaisin pienen laman jälkeen.

OLEMME tehneet yhteistyötä Ruokolahden viljelijöiden kanssa 9 vuotta ja kun viljelijät voivat luottaa työntekijöihinsä, samana aikana mansikka-ala on kasvanut kuudesta hehtaarista neljääntoista. Siihen lisänä vihanneksia ja vadelmia. Keväisin heillä on rahankierron varmistamiseksi myös kukkapuutarha, joka tuo tuloja juhannukseen asti, jolloin puutarhan pitäisi olla tyhjä, tosin myynti silläkin puolella on pari viikkoa myöhässä.
Lähdimme käymään lähellä, kaupungin rajan toisella puolella, Imatralla olevassa Vuoksenniskan pienessä kyläkeskuksessa. Toinen raja, Venäjän raja, on toisessa suunnassa viiden kilometrin päässä. Ensimmäisenä iltana kävimme isommassa K-marketissa, mutta toisena iltana olimme Lidlissä. Lidl on suosikkimme sen takia, että siellä on Suomen tuoreimmat vihannekset ja ulkomaiset hedelmät, mistä se sitten johtuneekaan. Vihannekset ja hedelmät ovat riisin ohella thaimaalaisten ykkösruokaa kotonakin, oma lihantuotanto jätetään myyntituloksi.

JOSKUS Lidlissä on päivittäistarvikkeiden lisäksi joitakin erikoisia tarjouksia. Nyt löytyi naisten rannekelloja. Seassa oli vain kolme naisten kellolta näyttävää, loput olivat sen verran kookkaita, että kävivät enemmänkin miesten kelloista. Kellot olivat nättejä kuin sika pienenä ja hintaakin oli vain hieman yli kymmenen euroa. Meillä oli poimijoiden joukossa kolme nuorempaa naista, Tain sisarusten poikien vaimoja. Ehdotin, että ostetaan ne heille, neljä iäkkäämpää mummoa olkoot ilman.
”Nuoret rouvat tarvitsevat vielä kelloa, mummot katsovat ajan auringosta.”

SE lause on totta Thaimaassa, mutta pätee hyvin Suomeenkin ja suomalaisten elämänkaareen. Lapsena meillä on aina tekemisen puute, kaikki on uutta ja mielenkiintoista ja halu oppia on suuri. Nuoruus menee aikuistumisen kanssa kipuillessa, aikuisena juoksemme lainojen takia työelämässä kuin ravihevonen läpät silmillä ja vasta vanhemmiten meillä on aikaa katsella ympärillemme ja kello ei ole meille niin tärkeä. Voi herätä, kun aurinko nousee ja mennä nukkumaan, kun se laskee.
Kuinka mukavia ovatkin iloiset mummut ja papat ja kuinka ikäviä ovat itseensä kyllästyneet ikäihmiset. Sellaiset, jotka ovat omasta mielestään ilman omaa syytä joutuneet elämässä huonomman osalle ja syyhän ei ole tietenkään heidän omansa, vaan syy on toisissa ellei peräti yhteiskunnassa.
Usein heitä kutsutaan perussuomalaisiksi.

Raimo Tuoriniemi
yrittäjä

 






Takaisin

Ei kommentteja.

Jätä kommentti

Nimi
Email
Kommentti
Varmistus:
päivitä kuva klikkamalla