Perjantai 6.12.2019 Nimipäivät: Niilo, Nikolai, Niko, Niklas ja Nils
VIIKON KYSYMYS
UUTISET
BLOGIT

Kiuruvesi-lehden blogistit jakavat elämänsä kohokohdat sekä ei niin mahtavat kokemuksensa.
VIERASKYNÄ
FACEBOOK

Toivottavasti huomenna on parempi päivä

AAMU alkaa heti lievällä päänsäryllä. Pudistelen päätäni, mutta ei auta, noustava on. Peilistä minua katsoo varsin hurmaava ilmestys hiukset pystyssä ja silmänaluset tummina. Kaivan meikkipussini esille ja tietysti sohaisen meikkikynällä silmääni ja kiharrinkin polttaa päänahkaa. Ei tule mitään, kiukkuni alkaa kohottaa päätään.

LAITAN lapsille aamiaiseksi muun muassa paahtoleipää, mutta eihän se kelpaa. Ruisleipä olisi ollut tänä aamuna parempaa ja sitä paitsi, paahdoin leivät liian tummiksi. Kyynärpää tönäisee maitomukin kumoon. Puren huultani ja siivoan sotkun.
Pukiessa sukat jäävät ryppyyn, paita ei pysy housussa ja selkä jää paljaaksi, pipo on vinossa, takin vetoketju ei mene kiinni eikä kengätkään mene lapsella oikeisiin jalkoihin. No, äiti auttaa, eipä tässä mihinkään kiire olisikaan. Kyllähän työnantaja ymmärtää, kun myöhästyn töistä. Kiukkuni alkaa tässä vaiheessa hipoa jo punaista. Tuleepa pitkä päivä.

TÖISSÄ huomaan jättäneeni työvaatteet kotiin, onhan ne pestävä välillä ja muistan samalla, että illalla jäi pyykit levittämättä kuivumaan. No, pesenpä ne tänään uudelleen. Varavaatteet roikkuvat päälläni, vaan eipä haittaa, minulla on konttoripäivä.

MIELIALANI alkaa pikkuhiljaa kohota, kun kiipeän portaat pukuhuoneelta, kunnes kassakaapilla käteni lipsahtaa ja rahalipas lentää iloisesti takatilojen lattiaan. Kolikot kierivät sinne, tänne ja minä niiden perässä. Kiukku alkaa nostaa taas päätään. Tänään ei näytä onnistuvan mikään.
Onnekseni minulla on ihanat työtoverit, jotka ymmärtävät kiukutteluni ja antavat vertaistukea. Saan kuulla, että huonoja päiviä on muillakin ja nauramme kommelluksillemme kahvitauolla. On onni olla töissä tällaisessa työyhteisössä.

ILLALLA nukkumaan mennessäni mietin jo huvittuneena päivän tapahtumia, jotka jatkuivat työpäivän jälkeenkin. Muun muassa löin varpaani jakkaraan ja liukastuin ulkona niin, että takapuolessani lienee huomenna mustelma. Ja kaiken huipuksi poltin perunat kattilan pohjaan!

NYT käännän kylkeä ja totean, että kyllä aikuinenkin saa kiukutella. Viimeisenä asiana ennen uneen vaipumista olen kiitollinen perheestäni, joka ymmärtää äitiä päivänä, jolloin mikään ei onnistu. Toivottavasti huomenna on parempi päivä.

SIRPA PIIPPO
kaupunginvaltuuston
vasemmistoryhmän
puheenjohtaja


Jätä oma kirjoitus Postia -palstalle


Nimi*
Nimimerkki*
E-mail
Viesti*   Vinkki: Kirjoita teksti valmiiksi esimerkiksi Wordiin ja kopioi se sitten tähän.

Juttuun liittyvät mahdolliset kuvat voi lähettää sähköpostilla toimitus(miukumauku)kiuruvesilehti.fi

*) Pakollinen tieto