Torstai 24.10.2019 Nimipäivät: Asmo ja Rasmus
VIIKON KYSYMYS
UUTISET
BLOGIT

Kiuruvesi-lehden blogistit jakavat elämänsä kohokohdat sekä ei niin mahtavat kokemuksensa.
VIERASKYNÄ
FACEBOOK

Hannele Saastamoiselle Riistakeskuksen kultainen ansiomerkki

 Erähenkinen Hannele Saastamoinen viihtyy niin metsästämässä, kalastamassa kuin marjastamassakin.
Erähenkinen Hannele Saastamoinen viihtyy niin metsästämässä, kalastamassa kuin marjastamassakin.

27.03.2019 Jaana Selander

Hannele Saastamoiselle Riistakeskuksen kultainen ansiomerkki

HANNELE SAASTAMOINEN palkittiin torstaina Suomen Riistakeskuksen kultaisella ansiomerkillä pitkäjänteisestä työstä riistan ja nuorten hyväksi. Hannele Saastamoinen oli ensimmäistä kertaa metsällä jo 4–5 -vuotiaana isänsä reppuselässä.

KULTAINEN ansiomerkki on todella harvinainen huomionosoitus naiselle. Tiettävästi Hannele Saastamoinen on toinen nainen, joka on huomionosoituksen saanut Pohjois-Savon riistakeskuksen alueella. Kiuruvedellä kultaisen ansiomerkin sai vuosi sitten Martti Tikkanen ja sitä ennen sen sai Jorma Kankaanpää.
  – Olin todella yllättynyt ja kiitollinen korkeasta ansiomerkistä. Olen todennäköisesti tehnyt jotain oikein, Saastamoinen arvioi.
  Hannele Saastamoinen vetää Kiuruvedellä riista- ja kalakerhoa 9-13-vuotiaille lapsille. Menossa on kolmas kerhovuosi. Lisäksi Saastamoinen valvoo metsästystä ja ammuntoja sekä ottaa vastaan metsästäjäntutkintoja.
  Saastamoinen on jäsenenä  Luupuveden Erähepuissa ja Isonkannon Erässä. Viime syksynä hän oli mukana hirviporukassa Isokannon Erän mukana. Seurassa on 18 jäsentä, joista kaksi oli naisia.
  – Meidät naiset on otettu hyvin porukkaan, koska ”yksi hyvä nainen vastaa viittä huonoa miestä”, kiteyttää Saastamoinen pilke silmäkulmassa.
Saastamoinen aikoo kulkea hirvimetsällä niin kauan kuin muisti pelaa ja ojan yli pääsee.
  – Sitten kun en enää muista ja jalka ei enää nouse, saavat toimittaa minut kotiin, Saastamoinen nauraa.
  Metsästys vaatii Saastamoisen mukaan pitkäjänteisyyttä ja malttia.
  – Riistaa pitää ampua sopivaan paikkaan ja sopivalta etäisyydeltä. Tähtihetkeni oli 1990-luvun alussa, kun ammuin kaksoisvasat samalta seisomalta kuudella laukauksella. Viime syksynä passissa ollessani näin, kuinka viereinen passimies ampui vasan. Se on niin tuurin kauppaa.

METSÄSTÄJÄLIITON riista- ja kalakerhon Hannele Saastamoinen vei pilkille viime viikonloppuna. Kerhossa tehdään onkia, hirvenhampaista koruja, tunnistetaan eläimiä, käydään jänisjahdissa ja tutkitaan metsästäjätutkintoon liittyviä asioita. Kerho kokoontuu viikoittain Kalliokylän Jukolassa. Kerhossa on kymmenkunta poikaa.
  – Kaikkien lasten perheissä ei metsästetä eikä kalasteta, lapset ovat kerhossa omasta halustaan. Olen sitä mieltä, että yksi vierailupäivä kouluissa eräasioitten merkeissä vuoden aikana ei riitä avaamaan ympäristön monimuotoisuutta eikä riista-asioiden saloja.
Hannele Saastamoinen nauttii kerhon ohjauksesta, sillä hän saa lapsista elinvoimaa.
  – Pienimmillä on paljon kysymyksiä, joihin joutuu  joskus itsekin etsimään vastauksia. Heille on kerrottava myös eläinten suojelusta ja toppuuteltava, etteivät aina uskoisi kaikkia isojen miesten metsästysjuttuja.

METSÄSTYKSENVALVOJANA Hannele Saastamoinen tarkkailee kuuden muun kiuruvetisen metsänvalvojan rinnalla, ettei alueella ole luvattomia metsästäjiä.
  – Viime syksynä tehtiin muutamia tarkistuskierroksia, joiden aikana metsästyksen todettiin olevan asiallista.
  Ammunnanvalvojana Hannele Saastamoinen on ollut vuodesta 1985 lähtien, aluksi Pielavedellä ja sittemmin Kiuruvedellä.
  – Alkuaikoina, kun miehet tulivat ampumaan ampumakoetta, kysyivät he, missä ovat valvojat, kun näkivät naisen istuvan kopissa. Enää sellaisia kyselyjä ei tule.
  Tänä vuonna hirviammunta teknistyy ja ampumakokeen tulokset siirtyvät reaaliajassa riistakeskukselle. Se tarkoittaa, että riistanhoitoyhdistykselle on hankittava kaksi tietokonetta ja niille valtuutetut käyttäjät.
Saastamoinen luonnehtii itseään keskinkertaiseksi ampujaksi, hyvänä päivänä tulee hyviä tuloksia ja huonona huonoja tuloksia.
  Ampumakokeen tarkoituksena on, että ampuja hallitsee oman aseensa ja riistalaukaus on kuolet-tava, eikä eläin jää kärsimään.
  Viime kesänä Haapakummussa järjestettiin 11 ampumakoetta. Samalla koekerralla sama ampuja voi esimerkiksi yrittää karhumerkkiä viisi kertaa ja sen jälkeen yrittää vielä hirvimerkin suorittamista viisi kertaa.
  – Ampumakokeessa näkee paljon ihmisiä, tutustuu uusiin ihmisiin ja tapaa vanhoja tuttuja ja mikä parasta – kuulee maailman parhaat jutut.

SAASTAMOINEN on nauttinut pienestä pitäen luonnossa samoamisesta, kalastamisesta ja marjastuksesta.
  – Se on luonnon rauha, mikä miellyttää!
  Metsästyskortin Hannele Saastamoinen suoritti 26-vuotiaana Pielavedellä. Nyt hän suuntaa hirvimetsälle Luupuveden Hakoniemestä käsin.
  – Hirvestämisessä parasta on porukka. Passissa voi kuunnella lintujen ääniä, seurata oravia ja suunnitella vaikkapa seuraavaa kerhoiltaa. Kun silloin aikanaan Pielavedellä aloitin hirvenmetsästyksen, miehet arvelivat, että yhden syksyn jaksan kulkea heidän matkassaan ja sitten kyllästyn. En ole vielä kyllästynyt!
  Saastamoisen tyttäret eivät metsästä, mutta mies metsästää, eikä mies ole kateellinen vaikka Hannele on ampunut enemmän hirviä kuin hän.

 






Takaisin

Ei kommentteja.

Jätä kommentti

Nimi
Email
Kommentti
Varmistus:
päivitä kuva klikkamalla