Tiistai 22.10.2019 Nimipäivät: Anja, Anita, Anniina ja Anitta
VIIKON KYSYMYS
UUTISET
BLOGIT

Kiuruvesi-lehden blogistit jakavat elämänsä kohokohdat sekä ei niin mahtavat kokemuksensa.
VIERASKYNÄ
FACEBOOK

Porttilan Irjan elämäntehtävä on olla äiti

Muistoja Irja Grönforsin kammari on pullollaan valokuvia suurperheestä. Irja on aina painottanut lapsilleen koulutuksen tärkeyttä elämässä.
Muistoja Irja Grönforsin kammari on pullollaan valokuvia suurperheestä. Irja on aina painottanut lapsilleen koulutuksen tärkeyttä elämässä.

08.05.2019 Tiina Kilvensalmi

IRJA GRÖNFORS (89) on suurperheen äiti, joka on saattanut maailmalle yhdeksän omaa lasta ja huolehtinut suvun sekä romanikiertolaisten lapsista.
 

VUONNA 1949 20-vuotias Irja Grönfors (o.s. Piippo) tuli miniäksi Porttilan taloon. Eipä Irja arvannut, millaiselle matkalle lähtee solmiessaan avioliiton Feija Grönforsin kanssa.
  Nyt 70 vuotta myöhemmin Irja istuu kammarissaan silmät sädehtien kuin nuorella tyttösellä. Häntä ympäröivät valokuvat lapsista, lastenlapsista ja lastenlastenlapsista. Seinällä on kuva 11-henkisestä perheestä. Kirjahyllyllä on valokuva suvun nuorimmasta polvesta. On kuvia ylioppilaista ja Feijasta 17-vuotiaana nuorukaisena.

  – Tulin miniäksi romanitaloon eri heimosta, mutta uuden kulttuurin omaksuminen ei rasittanut minua. Olin oppivainen ja tottunut tekemään töitä lapsuudenkodissani, Irja kertoo.
  Irja kasvoi kiuruvetisessä maalaisperheessä Luupuvedellä vanhempiensa ja kolmen veljensä kanssa. Kun veljet lähtivät sotaan, Irja jäi tekemään maatilan töitä ja auttamaan äitiään. Äidiltään hän oppi ompelutaidon ja kotitaloustöiden tekemisen.
  Jo lapsuudessa Irjalla oli vahva hoivavietti. Hänellä oli monta nukkea, joille hän puki joka ilta yöpaidat päälle. Äitiyden ihmeen Irja koki yhdeksän kertaa, kun he saivat Feijan kanssa ison lapsikatraan.
  – Äitiys tuntuu äärettömän hyvältä. Nuorempana kävin tansseissa, mutta kun tiesin saavani ensimmäisen lapseni, herkesi tanssittamasta, vaikka muut menivät. Aina kun uusi lapsi tuli, se oli minulle suuri ilon aihe. Olen elänyt aina vain minun lapsilleni.
  Irja on kokenut elämässään myös valtavan menetyksen, kun hänen Arto-poikansa kuoli ollessaan vain 18-vuotias.
  – Lapsesta luopumisen tuskan tietää hän, joka on synnyttänyt ja menettänyt lapsensa, Irja sanoo painaessaan katseensa alas.
  Feijan sisko Miranda menehtyi vuonna 1966 ja Irja otti hänen neljä lastaan siipiensä suojaan.
  Omien ja suvun lasten lisäksi Porttilan ovet olivat avoinna romaneille ja valkolaisillekin. Vuosikymmenet sitten moni romani eli vielä kiertolaiselämää ja useat pysähtyivät myös Porttilassa. Irja huolsi aina kiertolaislapsetkin. Kylvetti lapset saunassa ja puki heille omien lastensa puhtaat vaatekerrat. Puhdisti pienet päät täistä ja rasvasi kuivat ihot. Kaiken Irja teki pyyteettömästi ja auttoi vielä laitapuolen kulkijoitakin, joille Porttilan ovet olivat avoinna.

IRJA on huolehtinut niin monesta lapsesta, että ei ole itsekään perillä lukumäärästä. Hän otti aina avosylin vastaan kiertolaiset ja heidän lapsensa.
  – Kerran Ruotsin laivalla nätti romanityttö tuli ojentamaan minulle lahjaksi kauniin paketin, jossa oli kosmetiikkaa. Sanoin etten voi ottaa lahjaa vastaan, mutta sitten selvisikin, että minähän olin hoitanut häntä pienenä tyttönä.
  Feija kehuu Irjaa äitinä ja puolisona. Hän suorastaan ylistää vaimoaan ja kertoo hänen olevan äitien äiti, joka on kantanut myös valtavaa taakkaa hartioillaan. Mutta Irja itse on vaatimaton. Hänen elämäntyönsä oli olla äiti.
  Palkkakuittia hän ei ole koskaan saanut, vaikka työtä hän on tehnyt koko elämänsä. Mitäpä äiti ei perheensä eteen tekisi. Irja huolehti myös mummoista. Karjalainen siirtolaismummokin jäi heille asumaan, kun suku muutti pois Kiuruvedeltä.
  – Hän itki ja sanoi, että toki hän jää meille asumaan. Eihän hänellä koskaan ollut edes omaa sänkyä aiemmassa kodissaan. Eräs romanimummo liikuttui, kun meidän lapset pesivät hänet 90-vuotiaana. Hän itki, sillä kukaan ei koskaan ollut huolehtinut hänestä niin.
  Porttilassa oli aina lapsilauma. Kun Irjan ja Feijan lapset alkoivat kasvaa, tuli lastenlapsia. Mummoksi Irja tuli 39-vuotiaana. Hänen oma lapsensa ei ollut paljon vanhempi kuin ensimmäinen lapsenlapsi.
 – Lapsenlapseni Marian syntyminen tuntui kuin olisi oman lapsen saanut.

ALIINA-MUMMOLTA Irja on saanut hyviä neuvoja lasten kasvatukseen. Tärkein oppi oli, että lasten pitää käydä kouluja niin paljon kuin mahdollista. Lapsista vanhin, Ilse Grönfors, olikin ensimmäinen ylioppilaaksi kirjoittanut romani.
 –  Olen painottanut lapsilleni koulutuksen tärkeyttä ja rehellisyyttä elämässä. Myös usko jumalaan on merkityksellinen asia elämässämme. Feija siunaa vielä tänäkin päivänä lapset, kun he lähtevät talosta, Irja kertoo.
  Irja on kokenut aina suunnatonta iloa, kun lapsi on löytänyt puolison, saanut lapsia tai menestynyt elämässään. Tyttärestään Malla Laitista, hän oli ylpeä kun Malla sai kutsun Linnan juhliin vuonna 2006.
  Lastenlapsiakin Irja on aina hoivannut ja auttanut. Neuloipa hän pojan tytölle villasukkiakin apuna. Käsityöharrastus on säilynyt tähän päivään saakka. Viime talvena Irja kutoi kolmet villasukat, vaikka Markku-poika on viisastellut, että äiti on ruvennut laiskistumaan.

ROMANIPERHEESSÄ juhlat ovat aina suurellisia, kun koko suku on koolla. Jouluisin ruokittavia suita on noin 90 ja siihenkin Irja oppi. Kuinka laitetaan kinkut, laatikot ja muut herkut valtavalle väkijoukolle. Ja nyt hän on siirtänyt tietotaitonsa miniälleen Marittalle.
  Sunnuntaina äitienpäivänä Irja juo kahvit ja lähtee Helluntaiseurakunnan kirkkoon. Syksyllä Porttilassa on taas suuret juhlat, kun Irja täyttää 90 vuotta 1. syyskuuta. Silloin hän saa taas koko suurperheensä koolle.
Irja olisi mielellään jättänyt tämänkin haastattelun tekemättä, hän ei itse kaipaa kunniaa äitiydestään. Suurin kunniahan on, että on saanut rakastavan suurperheen ympärilleen ja olla äiti koko sydämellään.

 






Takaisin

Ei kommentteja.

Jätä kommentti

Nimi
Email
Kommentti
Varmistus:
päivitä kuva klikkamalla