Tiistai 26.5.2020 Nimipäivät: Vilhelmiina, Minna, Vilma, Miina, Mimmi ja Vilhelmina
VIIKON KYSYMYS
UUTISET
BLOGIT

Kiuruvesi-lehden blogistit jakavat elämänsä kohokohdat sekä ei niin mahtavat kokemuksensa.
VIERASKYNÄ
FACEBOOK
INSTAGRAM
@kiuruvesilehti

Kunniamerkki äitiydestä Irja Grönforsille

06.05.2020 Tiina Kilvensalmi

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on myöntänyt kiuruvetiselle Irja Grönforsille Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein. Kunniamerkit myönnetään äitienpäivänä ansioituneille äideille.

 

Porttilan talon ovi aukeaa, kun 90-vuotias Irja Grönfors tulee istuskelemaan rappusille. Äitienpäivä on jo ihan kynnyksellä ja kevätkin tekee hitaasti tuloaan. Linnut laulavat puissa ja piha odottaa haravointia. Irjan suu kääntyy hymyyn, kun aletaan puhella hänelle myönnetystä kunniamerkistä. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön myöntämä kunniamerkki luovutetaan Irja Grönforsille äitienpäivänä. Tosin tänä vuonna juhlallisuudet on peruttu koronaepidemian takia.
– Voi enhän minä ole menestynyt, minä olen vain tehnyt työtäni äitinä. Perheelleni on löytynyt aina aikaa, enkä minä ole tässä yksin ollut. Perheemme on aina vain kasvanut ja minä olen huolehtinut lapsista, lastenlapsista ja lastenlastenlapsista, Irja kertoo hymyillen.
Kun puhutaan äitiydestä Irjan silmät sädehtivät ja muistot kääntyvät menneeseen.
– Äitiys on minulle kaikki kaikessa. Olen aina tuntenut olevani niin valtavan onnellinen saadessani olla äiti. Olen iloinnut jokaisesta lapsestani. He ovat valtavan rakkaita minulle ja olen hoitanut niin monen muunkin lapset. Rakkautta on riittänyt, koska minulla on niin laaja sydän, Irja kertoo painaessaan kätensä sydämensä päälle.
Tänä vuonna äitienpäivän kunniamerkkien saajille ei järjestetä juhlallisuuksia, vaan ne siirtyvät ensi vuoteen. Silloin Irjakin aikoo olla paikan päällä, jos vain terveys sallii.
Nyt lapsiin ja muuhun perheeseen pidetään yhteyttä puhelimitse, koska poikkeusolojen takia myös Porttilan ovet käyvät vähemmän.
– Puhelinhan soi myötäänsä ja me Feijan kanssa kannetaan huolta vieläkin jokaisesta lapsesta, vaikka vanhin heistä on jo seitsenkymppinen, Irja naurahtaa.

Äitinä kiertolaislapsillekin


Irja Grönfors (o.s. Piippo) tuli miniäksi Porttilan taloon vuonna 1949.
– Tulin romanitaloon eri heimosta. Anoppini pistikin minut alussa testiin, että osaanko kunnon leipätaikinan alustaa ja tehdä niistä leivät. Ja minähän osasin ja sain anopin hyväksynnän, Irja muistelee nauravaisena.
Irjalle ja Feija Grönforsille syntyi yhdeksän lasta. Äitiys tuntui aina äärettömän hyvältä. Uuden lapsen syntymä oli suuri ilon aihe Irjalle. Irja on joutunut kokemaan elämässään myös valtavan menetyksen, kun hänen Arto-poikansa kuoli liikenneonnettomuudessa 19-vuotiaana. Irja sanoo, että lapsesta luopumisen tuskan tietää hän, joka on synnyttänyt ja menettänyt lapsensa.
Omien lastensa lisäksi Irja on huolehtinut myös suvun lapsista. Feijan Miranda-siskon menehtyessä vuonna 1966 Irja otti hänen neljä lastaan siipiensä suojaan.
Aikoinaan moni romaniperhe eli kiertolaiselämää ja Porttilan ovet olivat aina heille avoinna. Irja huolehti myös romanikiertolaisten lapsista.
– Meitä asui kolme perhettä tässä Porttilassa. Työtä riitti ja lapsista piti aina huolta kantaa. Omaa aikaa ei siinä kyllä jäänyt, kun huolehti lehmistä, lampaista, pesi pyykit käsin ja teki ruokaa. Aamulla herätessä tuvan lattiakin oli täynnä kiertolaisia, Irja muistelee.
Vaikka elämä olikin raskasta ja työntäyteistä, Irja muistelee noita aikoja silmät täynnä onnea. Sunnuntaina hän viettää äitienpäivää aivan lähiperheensä kanssa ja lapset sekä nuoremmat sukupolvet soittavat hänelle.
Irjan elämässä on ollut tärkeintä osoittaa äidinrakkautta lapsille, olivatpa he sitten omia tai muiden lapsia. Irjan elämäntehtävänä on ollut olla äiti suurelle lapsikatraalle ja sitä hän on edelleen. Siksi Irja Grönfors on kunniamitalinsa ansainnut.
 

 






Takaisin

Ei kommentteja.

Jätä kommentti

Nimi
Email
Kommentti
Varmistus:
päivitä kuva klikkamalla