Keskiviikko 23.5.2018 Nimipäivät: Lyydia, Lyyli ja Lydia
VIIKON KYSYMYS
UUTISET
BLOGIT

Kiuruvesi-lehden blogistit jakavat elämänsä kohokohdat sekä ei niin mahtavat kokemuksensa.
FACEBOOK
INSTAGRAM
@kiuruvesilehti

Kirjastonjohtaja jää eläkkeelle

Tulevaisuuden kirasto perustuu yhdessä tekemiseen. Näin näkee eläkkeelle jäävä kirjastonjohtaja Marja Siponen-Nurkkala.
Tulevaisuuden kirasto perustuu yhdessä tekemiseen. Näin näkee eläkkeelle jäävä kirjastonjohtaja Marja Siponen-Nurkkala.

03.08.2016 Jaana Selander

KIRJASTONJOHTAJA  Marja Siponen-Nurkkala on viimeistä päivää töissä tämän viikon perjantaina. Hän jää eläkkeelle marraskuussa toimittuaan kirjaston johdossa yli 30 vuotta, sitä ennen Siponen-Nurkkala pitää pois lomansa.
 

SIPONEN-NURKKALAN loman ajan kirjastonjohtajan hallinnollisista töistä vastaa kulttuurisihteeri Heidi Huhtilainen. Huhtilainen opiskelee kirjastoalaa ja on tehnyt jo käytännön töitäkin. Sen jälkeen on avoinna, valitaanko kirjastoon uusi, oma johtaja vai hoitaako joku muu kirjastonjohtajan tehtävät oman työnsä ohessa.
  Siponen-Nurkkala toivoo, että kirjasto ei jäisi tuuliajolle, ilman ammattitaitoista kipparia.
  – Kiuruveden kirjasto tarvitsee johtajan, joka tuntee tätä alaa, eikä tule sivusta. Kiuruvedelläkin on nähty, että jos kirjastosta vastaa ihminen, jolla ei ole kirjastoalasta kokonaiskuvaa ja näkemystä, lainausmäärät laskevat. Sellaisen jakson jälkeen on ollut suuri työ saada kirjasto taas elinvoimaiseksi.
  Siponen-Nurkkala myös muistuttaa, että koska Kiuruvedellä on nyt niin ”huikean hieno” uusi kirjasto-kulttuuritalo, sen pitää olla toiminnoiltaan elinvoimainen.
  – Kirjasto ja koko tämä kulttuuritalokokonaisuus on saanut pelkkää kiitosta. Monet ihmettelevät vieläkin, että miten näin pienellä paikkakunnalla voi olla näin hieno kirjasto-kulttuuritalo.
Kun kirjasto-kulttuuritalo valmistui vuoden 2009 alkuun, sai kirjasto tuplasti enemmän tilaa kuin kirjastolla oli vanhoissa, ahtaissa ja epäkäytännöllisissä tiloissa.
  – No, nyt kirjavarasto alkaa olla täynnä, vaikka poistoja tehdään. Jos joku tarjoaa kirjastoon aineistoa säilytettäväksi, sille ei ole valitettavasti tilaa.

KIRJALLISUUSTIEDETTÄ Siponen-Nurkkala lähti lukemaan Tampereen yliopistoon sattumalta 1970-luvulla. Kiuruveden kirjastoon Siponen-Nurkkala tuli kunnankirjastonhoitajaksi vuonna 1977.
  – Siinä vaiheessa minulla oli kolme poikaa. 1980 kypsyi ajatus siirtyä kotiäidiksi. Tykkäsinkin sitten kovasti hoivaamisesta, kasvimaan laittamisesta ja kanoista. Miehelläni oli sellainen noin 1000 kanan kanala Iisalmen Paaslahdessa. Lisäksi tilalla viljeltiin lanttua ja punajuuria.Tietysti talvisin, kun maanviljelys hiljeni, tuli yksinäisyyden tunne. Olisi ollut hyvä olla oma työ.
  Kiuruveden kirjastoon SiponenNurkkala palasi vuonna 1987 osastonjohtajaksi. Sitä ennen hän toimi Padasjoen kirjastossa kunnankirjastonhoitajana ja Espoon Soukan kirjastossa kirjastoamanuenssin sijaisena.

KIRJASTOLAITOS on muuttunut paljon vuosikymmenien varrella.
  – 1970–1980-luvut olivat hiljaisempaa aikaa, mutta sen jälkeen, kun tuli atk, on eletty jatkuvassa muutoksessa, Siponen-Nurkkala kuvailee.
  Yksi esimerkki tietojärjestelmien kehityksestä on kirjastokimppa Rutakko, johon kuuluu 9 pohjoissavolaista kirjastoa. Verkostolla on yhteinen atk-järjestelmä.
  – Se on hyvä asia asiakkaan kannalta, asiaakkaalla kun on koko kimpan kirjavarasto käytettävissään. Viime vuonna järjestelmä päivitettiin ja verkkokirjasto uudistettiin. Tuskin vastaavaa järjestelmää olisi kirjasto yksin saanut aikaiseksi tai se olisi ollut hankalaa ja kallista.
  Lainausmäärät ovat kuitenkin koko ajan laskeneet. Valtakunnallisestikin. Elektroniset kirjat ovat tulleet myös kirjastojen valikoimiin sekä muut lainattavat, kuten urheiluvälineet.
  – Meiltäkin saattoi lainata palloja, mutta jouduimme luopumaan siitä, kun pallot katosivat.
  1980-luvun parhaina vuosina, kun oli kaksi kirjastoautoakin, henkilökuntaa oli toistakymmentä, nykyisin puolet siitä. Omatoimilainaus on lisääntynyt ja kirjastot automatisoituneet. Siihen, paljonko henkilökuntaa tarvitaan jatkossa, hän ei ota kantaa.
 
PARASTA Siponen-Nurkkalan mielestä kirjastotyössä ovat olleet yksinkertaisesti kirjat ja lukupiirit.
  – Kirjastossa on pyörinyt vuosikausia lukupiiri, viime vuosina kaksikin lukupiiriä, toinen seniorilukupiiri. Olemme käyneet siellä läpi monenlaisia kirjoja ja keskustelleet niistä. Parasta palautetta on ollut, kun joku on todennut, että meinasi jättää lukupiirin väliin, mutta tuli kuitenkin ja kuinka hän kotiin palattuaan tunsi virkistyneensä.
  Toinen suuri asia Siponen-Nurkkalalle on sitten oma lukeminen. Hän ei voi mennä nukkumaan, ettei lue sängyssä jotain.
  – Minä haen kirjasta usein valaistusta tai vastausta johonkin asiaan. Nykyisin voi etsiä mielilukemista helposti tietojärjestelmästä asiasanan perusteella. Itse asiassa kirjat ovat minulle niin rakkaita, että en pysty niistä oikein mitään sanomaan. Kirjallisuushan on vaikka mitä!
  Marja Siponen-Nurkkala on harrastanut myös itse kirjoittamista 1970-luvulta lähtien. Hänen runojaan on julkaistu Kiuruvesi-lehdessä.
  – Aion nyt eläkkeellä jatkaa tätä kirjoittamista.

ENTÄ tulevaisuuden kirjasto, millainen se on?  Siponen-Nurkkala kiteyttää vastauksensa yhdessä tekemiseen. Se on yhdessä tekemistä kirjastojen kesken ja kunnissa kulttuuri-, nuoriso- ja vanhustyön kesken. Kokonaisvaltaisesti.

 






Takaisin

Ei kommentteja.

Jätä kommentti

Nimi
Email
Kommentti
Varmistus:
päivitä kuva klikkamalla