Torstai 21.11.2019 Nimipäivät: Hilma
VIIKON KYSYMYS
UUTISET
BLOGIT

Kiuruvesi-lehden blogistit jakavat elämänsä kohokohdat sekä ei niin mahtavat kokemuksensa.
VIERASKYNÄ
FACEBOOK

Erilainen oppitunti

Marita Grönfors

25.09.2019

Erilainen oppitunti

PUOLIJOUKKUETELTASSA on tiivis tunnelma. Syksyinen sade ropisee kattoon, mutta kamina teltan etuosassa lämmittää mukavasti. Nuoret istuvat kylki kyljessä räsymattojen peittämillä patjoilla. Osa nuorista maistelee lämmintä minttuteetä ja keksejä samalla kun kuuntelevat Marjutin opetusta aivan hiljaa.
  Kyseessä on globaalikasvatustunti Kiuruveden yläasteella, jonka tarjosi paikallinen helluntaiseurakunta. Opettamassa tunnilla oli Ylä-Savon helluntaiseurakuntien yhteinen koulupastori Marjut Lindholm-Holopainen. Tunnin nimi oli Tarinatuokio ja sen rakenne koostui kolmesta osiosta.

ENSIMMÄINEN osio oli faktaosuus. Oppilaat saivat miettiä, kuinka moni ihminen jättää kotinsa heidän oppitunnin aikana (kaksikymmentä ihmistä /minuutissa). Käytiin läpi myös termit: turvapaikanhakija, pakolainen ja maahanmuuttaja.

TOINEN osio sisälsi tunnin nimenmukaisesti tarinatuokion. Marjut kertoi mm. tositarinan syyrialaisesta, neljän lapsen äidistä, jonka lapset jäivät sodan jalkoihin äidin ollessa työmatkalla viereisessä maassa. Oppilaat osallistuivat pohtien mitä äidin tulisi tehdä ja ketkä lapset pitäisi pelastaa postissa saapuneiden kahden viisumin turvin. Tällä tarinalla oli kuitenkin onnellinen loppu.

VIIMEINEN osio oli eläytymisharjoitus, jossa nuori sai olla oma itsensä tässä ajassa sillä erotuksella, että Suomeen oli syttynyt sota. Ajatuksena ei mitenkään absurdi, koska toinen maailmansota päättyi 2. 9.1945. Siitä on vain 74 vuotta.
  Eläytymisharjoituksessa oli kysymyksessä normaali kouluaamu. Ovikello soi ja siellä oli sotilas, joka sanoi, että nyt on lähdettävä ja mukaan saa pakata kymmenen tavaraa.

OPPILAAT työskentelivät ryhmissä, ja kirjoittivat ylös mitä otetaan mukaan; kännykkä, varavirtalähde, haulikko, sukkia, passi ym. Kohta sotilas jo huusi, että aika loppui, nyt täytyy lähteä. Osa ei kerennyt kaikkia kymmentä asiaa kirjoittamaan ylös, mutta silti oli lähdettävä mukaan marsille, jolla ei ollut selvää määränpäätä.
  Marjut kuljetti oppilaat monien vaikeuksien ja rajanylityksien kautta pakolaisleirille. Eläydyttiin siellä oleviin olosuhteisiin noin viiden vuoden ajaksi ja oppitunnin lopuksi Marjut kysyi mitä kahta asiaa nuoret nyt kaipaisivat eniten? Tässä vaiheessa viimeistään silmäni kostuivat, nuorten pinnallisuus oli jäänyt jonnekin matkalle. Oppilaat vastasivat; koti, perhe, turva, vapautta, tietoa siitä, että kaikki on hyvin ja   saunaakin kaipailtiin.
Tunnin tavoite olikin herättää kiitollisuutta ja myötäelämistä lähimmäisiä kohtaan. Minäkin olen kiitollinen, että sain olla mukana näillä oppitunneilla.

NUORTEN käyttäytymisestä puhutaan paljon ja usein valitettavasti hieman negatiiviseen sävyyn. Näiden tuntien perusteella täytyy sanoa, että paremmin käyttäytyviä nuoria saa hakea.
  Lopuksi haluan kiittää koulun henkilökuntaa hyvästä vastaanotosta ja järjestelyistä. Kaikki sujui aivan mainiosti.
  Kiitos myös oppilaille erittäin hyvästä käytöksestä, osallistumisesta ja kuuntelemisesta.

OLITTE aivan timantteja jokainen.

Marita Grönfors
kaupunginvaltuutettu (kd)

 






Takaisin

Ei kommentteja.

Jätä kommentti

Nimi
Email
Kommentti
Varmistus:
päivitä kuva klikkamalla